Karkauspäivä tarjoaa oivallisen aasinsillan ja sauman kirjoittaa ilmiöstä, joka tunnetaan lastensuojelussa nimellä Hatka. Hatkaaminen ilmiönä on ollut viime vuosina lähemmän tarkastelun kohteena erilaisilla foorumeilla ja julkisuudessa. Yhtenä esimerkkinä on Pesäpuun organisoiman Hatkassa-hanke, joka tulee tänä vuonna päätökseen. Hatkaaminen tarkoittaa sellaista tilannetta, jossa nuori poistuu luvattomasti lastenkodista tai jättää palaamatta lastenkotiin. Hatkaamisen liittyy monenlaisia liitännäisiä riskejä, joille hatkassa olevat nuoret altistuvat. Näitä ovat mm. erilaiset rikokset, joiden kohteeksi hatkassa olevat nuoret voivat joutua tai itse suorittaa.
Tässä blogipostauksessa tarkastelemme ilmiötä ja pohdimme, miten yhdessä voimme luoda toiveikkaampaa tulevaisuutta.
Nuorten näkökulmia karkaamiseen
Nuoret ovat nostaneet esiin useita teemoja, jotka liittyvät heidän kokemuksiinsa ja karkaamisen syihin. Monille nuorille karkaaminen ei ole yritys paeta vastuuta tai rangaistusta, vaan se on hätähuuto; pyyntö tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Nuorilla on myös toive tavallisuudesta ja konkreettisena esimerkkinä tästä on ,yökyläily kavereiden luona. Moni nuori on kertonut, että karkaamisen taustalla on usein tunne siitä, ettei kuulu minnekään tai ettei tunne oloaan turvalliseksi. Tämä voi johtua monista syistä, kuten nuorten välisestä vuorovaikutuksesta tai henkilökohtaisista kokemuksista.
Ratkaisuja yhdessä nuorten kanssa
Laajentaessamme nuorten näkökulmaa karkaamisen ehkäisemiseen lastensuojeluyksiköissä, meidän on hyvä syventää ymmärrystämme nuorten kokemuksista, toiveista ja tarpeista. Työvälineenä ammattilaisten ymmärryksen lisäämiseen ja näkökulman laajentamiseen voi olla esimerkiksi kokemusasiantuntijoiden käyttö ja rakenteet, jossa nuoret otetaan vahvasti mukaan yksikön toiminnan ja arjen kehittämiseen. Erityisinä asioina hatkaamisen estämiseksi nuoret ovat nostaneet esille mm. yksilöllisen tuen merkityksen, osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuudet sekä positiivisen identiteetin rakentamisen.
Yksilöllisen tuen merkitys
Nuoret korostavat yksilöllisen tuen tärkeyttä heidän hyvinvoinnilleen. He toivovat saavansa tukea, joka on räätälöity heidän ainutlaatuisten tarpeidensa ja toiveidensa mukaiseksi. Tämä tarkoittaa, että lastensuojeluyksiköiden on oltava joustavia ja herkkiä kunkin nuoren elämäntilanteelle ja kokemuksille. Yksilöllinen tuki voi ilmetä monin eri tavoin, kuten harrastusten tukemisena, koulunkäynnin erityisjärjestelyinä tai terapeuttisena tukena. Nuoret toivovat, että heidät nähdään yksilöinä, ei vain osana ryhmää, ja että heidän henkilökohtaiset vahvuutensa ja kiinnostuksen kohteensa otetaan huomioon.
Osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuudet
Toinen keskeinen teema, joka on noussut esiin, on nuorten halu osallistua ja vaikuttaa heitä koskeviin päätöksiin. He kaipaavat enemmän tilaisuuksia ilmaista mielipiteitään ja tulla kuulluksi päätöksenteossa, oli kyse sitten heidän hoito- ja kasvatussuunnitelmastaan, yksikön säännöistä tai vapaa-ajan toiminnasta. Tämä ei ainoastaan lisää nuorten tunnetta siitä, että heitä arvostetaan ja heidän mielipiteillään on merkitystä, vaan myös edistää heidän sosiaalisia taitojaan ja itseluottamustaan. Osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollistaminen vaatii avointa vuorovaikutusta ja rakenteita, jotka tukevat nuorten äänen kuulumista kaikilla tasoilla.
Positiivisen identiteetin rakentaminen
Nuoret ilmaisevat tarpeen saada tukea positiivisen identiteetin rakentamiseen. Joillekin karkaaminen juontaa juurensa kriiseistä, joita he kokevat kasvaessaan. Lastensuojeluyksiköiden tehtävänä on tarjota turvallinen ympäristö, jossa nuoret voivat tutkia ja ilmaista itseään sekä löytää positiivisen suunnan elämälleen. Tämä voi sisältää hoito- ja kasvatustyöhön sisällytettynä voimavarakeskeistä mentorointia, positiivisia roolimalleja, positiivista vahvistusta ja mahdollisuuksia osallistua yhteisöllisiin projekteihin. Kun nuoret tuntevat, että heillä on tarkoitus ja paikka yksikössä ja yhteiskunnassa, karkaamisen tarve vähenee.
Näiden teemojen kautta on selvää, että karkaamisen ehkäiseminen vaatii entistä enemmän kuuntelemista ja osallistamista. Enemmän rakkautta rajoitustoimien sijaan. Se vaatii yhteistyötä, jossa nuorten äänet ja kokemukset ovat etusijalla. Keskittymällä yksilölliseen tukeen, osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksiin sekä positiivisen identiteetin rakentamiseen, voimme luoda toiveikkaamman ja turvallisemman tulevaisuuden kaikille lastensuojelun piirissä oleville nuorille.
Tarmo Pekola, johtaja
