10.10 oli Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivä. Sauma Kodit Maston nuori innostui kirjoittamaan upean runon kokemuksistaan ja elämästä Maston kaksikerroksisessa talossa.
Tie toivoon
Mun päässä oli aivan liikaa äänii
Ne raivos vaikka huusin et pää kii
Kun en osannu itteeni hallita
Ja vielä annoin huonon olon vallita
Sieltä en löytänyt lukkoo johon mun avain käy
Hävetti kaikki se, miten ulospäi näyn
Mieli oli tuulinen
Oli sillan alla vedessä koti toivon ja ilon ruumiiden
Sitten astuin helvetistä taloon kaksikerroksiseen
Sen talon eka kerros oli ruma
Mutta lopulta toka kerros oli hyvän avun perikuva
Siellä talossa oli erilaisii ihmisii
Ihmistenpelon syystä halusin suurimmalta osalta vaa piileksii
Mutta mut otettiin vastaan hyvin
Sinne katos pelko syvin
Yhä on ongelmia, pieniä ja suuria
Mutta en tän paikan avulla enää löis elämälle korvaan luuria
Se mitä olin, on poissa
Ja joskus jopa mun mieleen aurinkokin välillä koittaa
Runous voi herättää ihmisessä ymmärrystä ja empatiaa, ja auttaa työstämään niitä elämänalueita, joihin ihminen kaipaa apua. Runouden avulla ihminen voi käsitellä vaikeitakin teemoja. Samaistuminen runon aiheeseen ja runon minään voi eheyttää, selkeyttää ja auttaa normalisoimaan omaa kokemusta. Aikuisten tehtävä on mahdollistaa sellainen ympäristö, jossa luovuudelle on tilaa. Annetaan siis runouden ja luovuuden kukkia!
