Tällä viikolla vietetään lapsen oikeuksien viikkoa, ja 20.11. on kansainvälinen Lapsen oikeuksien päivä. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus ratifioitiin Suomessa vuonna 1991, ja se muodostaa perustan voimassa olevalle lastensuojelulaille. Lapsen oikeuksien päivän tarkoituksena on herättää keskustelua lapsen oikeuksien toteutumisesta ja niiden edistämisestä (unicef.fi).
Lastensuojelun tehtävä on nimenomaan lapsen oikeuksien turvaaminen ja edistäminen. Tämän tulisi toteutua niin lapsi- ja perhekohtaisessa lastensuojelussa kuin ennaltaehkäisevässä työssäkin. Lasten suojeleminen ei olekaan yksin lastensuojelun tehtävä, eikä lastensuojelu yksin voi siinä onnistua. Viime vuosina julkisuudessa käydyssä, lasten hyvinvointia koskevassa, keskustelussa ovat korostuneet huolet ja riskit: paljon on kirjoitettu esimerkiksi lasten ja nuorten mielenterveyden ongelmista, huumausaineiden käytöstä ja rikollisuudesta. Keskusteluun liittyy puhe vaikeudesta saada oikeanlaista tukea ja palveluita oikea-aikaisesti. Sekä lastensuojelun että mielenterveyspalveluiden kriisiytymisestä on puhuttu paljon. On tärkeää nostaa esiin yhteiskunnallisia ongelmia, jotka vaarantavat lapsen oikeuksien toteutumisen. Usein keskustelua kuitenkin käydään yksilölähtöisten tarinoiden avulla, jolloin lapsia helposti tullaan katsoneeksi vain ongelmiensa kautta, ja ongelmien rakenteelliset syyt jäävät sivuun. Hyvästä tarkoituksestaan huolimatta tällainen keskustelu pahimmillaan vain lisää esimerkiksi lastensuojelussa asiakkaina olevien lasten ja nuorten stigmaa.
Katseen tulisi kääntyä aikuisiin. On merkityksellistä, mitä ja miten lapsista ja lapsuudesta puhumme. Sanat ovat tekoja, ja erityisesti kirjoitettu sana on kovin painava. Siksi lapsia, lapsuutta ja lastensuojelua koskevan julkisen keskustelun tulisi monipuolistua. Olisi kysyttävä, mikä kaikki edistää ja turvaa lapsen kaikkinaisten oikeuksien toteutumista. Mitä tarvitaan hyvään ja turvalliseen lapsuuteen? Tällöin olisimme myös pakotettuja aktiivisesti pohtimaan sitä, miten lapsen oikeuksien toteutumisen esteitä saadaan raivattua pois. Sillä lapsen oikeudet ovat aikuisten velvollisuuksia. Tämä koskee niin päivittäistä työtä lastensuojelussa kuin poliittista päätöksentekoa vallan ylimmissä kammareissa.
Lapsen oikeuksien turvaamiseksi ei siis riitä epäkohtien osoittaminen, liittyi se sitten yksittäisen lapsen tarvitsemiin tukipalveluihin tai koko palvelujärjestelmää ohjaavaan oikeussääntelyyn. Lapsen oikeuksien toteutumista heikentävät aikuisten ratkaisut, joten peiliin katsomisen paikka on meillä. Yksilö- ja rakenteellisen tason muutokset vaativat uskallusta toimia toisin kuin aiemmin. On kyettävä rakentamaan dialogisuuteen perustuvaa yhteistyötä ja etsittävä aktiivisesti kumppaneita muutostyöhön. Sote-uudistus ja vastikään käynnistynyt lastensuojelun kokonaisuudistus tarjoavat parhaimmillaan mahdollisuuden uudenlaiseen ajatteluun ja uusien kumppanuuksien rakentamiseen. Näitä mahdollisuuksia meidän ei tule hukata, sillä tehtävämme on rakentaa lapsille edellytykset hyvään elämään. Se edellyttää kykyä luoda uskoa tulevaisuuteen ja ylläpitää toivoa.
Hyvää lapsen oikeuksien viikkoa!
Salla Tolppila
laatupäällikkö, erikoissosiaalityöntekijä (YTM)
Sauma lastensuojelu
