Miten valmistautua perheenlisäykseen?
Sijaisvanhemmuuden aloittaminen tuo mukanaan muutoksia, jotka koskettavat koko perhettä. Yksi keskeisimmistä huolenaiheista on, miten mahdolliset omat lapset suhtautuvat uuteen perheenjäseneen. Sijaislapsen saapuminen voi herättää monenlaisia tunteita – uteliaisuutta, innostusta, mutta myös epävarmuutta ja mustasukkaisuutta. On tärkeää, että sijaisvanhempi huomioi jokaisen lapsen yksilölliset tarpeet ja tarjoaa mahdollisuuden keskusteluun ja tunteiden käsittelyyn. Näin luodaan pohjaa myönteiselle yhteiselolle.
Ennen sijaislapsen saapumista perheeseen omien lasten mielessä voi pyöriä monenlaisia kysymyksiä ja odotuksia. He saattavat miettiä, millainen uusi perheenjäsen on – onko hän mukava, haluaako hän leikkiä samoja leikkejä, tai tuleeko hän viemään vanhempien huomiota? Joissain tapauksissa lapset voivat tuntea ylpeyttä siitä, että heidän perheensä auttaa toista lasta, mutta samalla he voivat myös pelätä oman asemansa muuttumista tai joutuvansa jakamaan tilansa ja vanhempiensa ajan.
Mielikuvat voivat vaihdella suuresti iän, persoonallisuuden ja aiempien kokemusten mukaan. Nuoremmat lapset saattavat suhtautua tilanteeseen leikinomaisesti ja uteliaasti, kun taas vanhemmat lapset voivat pohtia syvällisemmin, mitä sijaislapsen tulo käytännössä tarkoittaa ja miten se vaikuttaa perheen dynamiikkaan. On tärkeää, että vanhemmat tukevat lapsiaan näiden ajatusten käsittelyssä ja antavat tilaa myös ristiriitaisille tunteille – ne ovat luonnollinen osa muutosta.
Miten sijaisvanhemmuus vaikuttaa perheen dynamiikkaan?
Sijaislapsen saapuminen tuo mukanaan uudenlaisen arjen, jossa tarvitaan kärsivällisyyttä ja ymmärrystä. Lapsi tuo mukanaan oman ainutlaatuisen historiansa, joka voi poiketa merkittävästi sijaisperheen arjesta. Biologisessa perheessään hän on saattanut tottua hyvin erilaisiin perheoloihin – esimerkiksi siihen, että rajoja ei ole asetettu johdonmukaisesti tai että arki on ollut turvatonta ja ennakoimatonta.
Tällaisessa tilanteessa lapsi saattaa aluksi olla varautunut tai käyttäytyä tavalla, joka haastaa arjen totuttuja käytäntöjä. Hän voi testata rajoja tai suhtautua epäluuloisesti aikuisten hyvään tahtoon ja yrityksiin lähestyä häntä. Tämä ei ole osoitus huonosta käytöksestä, vaan selviytymiskeino, joka on syntynyt aiemmissa olosuhteissa. Lapsen reaktiot kertovat hänen taustastaan ja ennen kaikkea tarpeestaan saada turvaa.
Siksi on tärkeää, että sijaisvanhemmat suhtautuvat lapsen käytökseen ymmärtäväisesti ja johdonmukaisesti – tarjoamalla turvaa, ennakoitavuutta ja aikaa. Perheessä on hyvä rakentaa selkeät säännöt ja rajat, jotka tukevat lapsen sopeutumista uuteen ympäristöön. Samalla on tärkeää osoittaa lämpöä ja huolenpitoa, jotta sijaiskoti alkaa vähitellen tuntua omalta. Näin luodaan pohja luottamukselle ja myönteiselle yhteiselolle.
Omien lasten tukeminen
Omien lasten huomioiminen on kriittistä onnistuneen sijaisvanhemmuuden kannalta. Lasten pitää saada tuntea, että heillä on edelleen oma paikkansa vanhempien huomiossa. Usein voi olla hyvä ajatus viettää kahdenkeskistä aikaa omien lasten kanssa ja keskustella heidän kanssaan avoimesti tuntemuksista. Lapsille on hyvä muistuttaa, että sijaislapsi ei vie heidän paikkaansa – hän tarvitsee vain hetken enemmän tukea ja aikaa.
Sijaisvanhemmilla on tärkeä tehtävä paitsi uuden lapsen vastaanottamisessa, myös omien lastensa tukemisessa ja ohjaamisessa tilanteen ymmärtämiseen. On hyvä keskustella avoimesti siitä, miksi sijaislapsi saattaa käyttäytyä eri tavalla kuin mihin perheessä on totuttu – esimerkiksi miksi hän voi olla vetäytyvä, haastava tai kaipaa erityistä huomiota. Kun omat lapset ymmärtävät, että sijaislapsen käytös kumpuaa hänen aiemmista kokemuksistaan ja tarpeestaan tuntea olonsa turvalliseksi, he voivat suhtautua tilanteeseen empaattisemmin.
On myös tärkeää, että vanhemmat tunnistavat ja ottavat vakavasti omien lastensa tunteet. Joskus lapsesta voi tuntua, että sijaislapsi saa enemmän huomiota tai että säännöt eivät ole kaikille samat. Tällöin vanhemman tehtävä on kuunnella, vahvistaa lapsen kokemusta ja selittää tilannetta ikätasoisesti: miksi sijaislapsi tarvitsee ehkä hieman erilaista tukea juuri nyt, mutta että jokainen perheenjäsen on yhtä tärkeä ja rakas.
Tunteiden käsittelyyn voi käyttää arjen tilanteita, satuja, piirtämistä tai yhteisiä keskusteluhetkiä. Kun lapsi kokee, että hänen tunteensa ovat sallittuja ja että vanhempi on hänen tukenaan, syntyy turvallinen pohja myös sijaissisarussuhteen rakentumiselle. Esmerkiksi perheen pienimmille tarkoitettu Miuku Pörrönen- kirja on hyvä apua teeman käsittelyyn perheen pienempien kanssa (Miuku Pörrönen | Pesäpuun verkkokauppa).
Perheen yhtenäisyyden rakentaminen
Yhdessä tekeminen, kuten pelit, retket ja päivittäiset askareet, luovat perheelle yhteistä identiteettiä ja vahvistavat vuorovaikutusta. Myös huumori ja yhteiset hetket auttavat lievittämään jännitteitä ja rakentamaan luottamusta. Perheen sisäinen vuorovaikutus on avain siihen, että sijaislapsi voi kokea olonsa turvalliseksi ja omat lapset voivat säilyttää turvallisuuden tunteen arjessaan.
Sijaislapsen tullessa perheeseen on hyvä hetki pysähtyä miettimään myös perheen omia tapoja ja perinteitä. Uuden perheenjäsenen myötä voi syntyä tarve luoda uusia yhteisiä rutiineja ja hetkiä, jotka tukevat koko perheen yhteenkuuluvuuden tunnetta. Uudet perinteet – olivatpa ne sitten viikoittaisia peli-iltoja, yhteisiä iltakävelyitä tai vaikka omaa ”perhepäivää” – voivat auttaa kaikkia perheenjäseniä löytämään paikkansa muuttuneessa arjessa.
Yhdessä tekeminen, kuten pelit, retket ja päivittäiset askareet, luovat perheelle yhteistä identiteettiä ja vahvistavat vuorovaikutusta. Myös huumori ja yhteiset hetket auttavat lievittämään jännitteitä ja rakentamaan luottamusta. Perheen sisäinen vuorovaikutus on avain siihen, että sijaislapsi voi kokea olonsa turvalliseksi ja omat lapset voivat säilyttää turvallisuuden tunteen arjessaan.
Tuki tilanteisiin
Sijaisvanhemmuuden prosessi ei ole yksinäinen polku. Valmennukset ja tukityöntekijöiden tuki auttavat myös silloin, kun tilanne tuntuu vaikealta. Sijaisvanhemmuus tuo esiin paljon tunnetta ja vaatii sopeutumista kaikilta. Onneksi tuki kulkee mukana – myös tilanteissa, joissa perheen sisäinen tasapaino horjuu hetkellisesti.
Näitä kysymyksiä ja haasteita on tärkeää käsitellä avoimesti jo ennen sijoituksen alkua. PRIDE-valmennus tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden valmistautua tähän prosessiin, sillä valmennuksen aikana käsitellään juuri näitä perheen sisäisiä sopeutumiseen liittyviä teemoja. Valmennuksessa voi yhdessä valmentajien ja muiden sijaisperheiden kanssa pohtia omia tunteita, odotuksia ja käytännön ratkaisuja, mikä helpottaa sijaislapsen sopeutumista ja vahvistaa koko perheen hyvinvointia. Lähtemällä mukaan PRIDE-valmennukseen voit siis saada arvokasta tukea ja varmuutta siihen, miten rakentaa toimiva ja lämmin perhe kaikille osapuolille.
Tutustu PRIDE-valmennuksiin täältä. Mikäli haluat keskustella sijaisvanhemmuudesta, voit olla meihin yhteydessä.
